sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Häissä ja ompelukerhossa

Tänään oli meidän seurakunnassa häät. En tuntenut morsiusparia, morsiamen isän tosin tunsin mutta sekin paljastui vasta häissä, mutta osa meidän porukasta oli kutsuttu kuitenkin. Häät olivat monella tavalla erilaiset kuin suomalaiset häät. Ensiksikin, oli taas sellainen olo, niin kuin enimmäkseen täällä, että saattoi rauhassa olla oma itensä ja ottaa rennosti. Kaikenlainen pönöttäminen ja kuollut tapakulttuuri loisti poissaolollaan. Kirkonmenot kestivät neljä ja puoli tuntia, tosin tähän aikaan sisältyi mm. kakun leikkaaminen ja lahjojen anto. Lisäksi ohjelmassa oli paljon ylistystä, laulua, tanssia, laulu- ja tanssiesityksiä ja saarna.

Menimme odottamaan häiden alkua kirkon viereen Lindiwen taloon. Lindiwe on mulle täällä äiti, niin kuin tuntuu olevan koko seurakunnalle. Lindiwen talossa tehtiin häävalmisteluja, ja kysyimme, voisimmeko auttaa jotenkin. Saimmekin sitten aika mielenkiintoisia tehtäviä! Saimme pukea morsiusneitoja ja morsianta ja auttaa myös Lindiwetä pukeutumaan. Leikkasimme sille kankaasta huivin ja Lindiwe pyysi minut sitomaan sen sen päähän, mikä tuntui mulle suurelta kunnialta. :) Kirkossa meidät ohjattiin istumaan morsiamen vanhempien viereen kunniapaikalle, ja häävastaanotolla saimme istua hääparin kanssa samassa pöydässä. Siinä tuli vähän kiusaantunut olo! Kun ei tuntunut erityisemmin siltä että olisin näin erityinen vieras ja auttanut heitä niin paljon. Minusta tuntuu että paljon enemmän saan kuin annan! Ajattelin yhdeksi selitykseksi kohtelullemme sitä, että täällä päin onkin aika harvinaista jo se, että valkoiset olisivat suopeita afrikkalaiselle kulttuurille. Kun on tottunut valkoisiin etelä-afrikkalaisiin, me varmaan vaikutetaan enkeleiltä. Vaikka apartheid on jo teoriassa ohi, kestää kauan ennen kuin ihmisten asenteet muuttuvat. Jokainen tapaamani valkoinen etelä-afrikkalainen on tuntunut käyvän jotain sisäistä kamppailua tämän asian kanssa.

Häät olivat tosi hyvä ja mielenkiintoinen kokemus. Se sai mut miettimään omia häitäni, jotka joskus ehkä tulevaisuudessa tulevat. Ajattelin ensin laittaa kutsukorttiin, että sinne ei pääse mukaan ellei tanssi kirkon käytävällä, mutta sitten ajattelin että ehkä se ei tuo sitä afrikkalaista ilmapiiriä, että jokainen voi olla rennosti oma itsensä. Niin että pitää saada ihmiset laulamaan ja tanssimaan jollakin muulla keinolla.
Tärkeimmältä tässä viikossa on kuitenkin tuntunut ompelukerhon aloittaminen Havulaaksossa. Käynnistin sen Annen kanssa, joka jatkaa sitä tästä eteenpäin kun lähden taas tuonne alangolle. Meillä on joka päivä koulun jälkeen ollut kahdeksan tyttöä ja neljä poikaa oppimassa neulomisen ja virkkauksen saloja. Etenkin orvot eivät pääse oppimaan käsityötaitoja kotona, minkä vuoksi Susanna haluaa että niitä voitaisiin opettaa Havulaaksossa. Lisäksi tuolla lapsilla ei ole juuri mitään harrastusmahdollisuuksia, elämä on koulua ja kotitöitä, ja käsitöistä voisi saada tulevaisuudessa joku itselleen toimeentulon, mikä on täällä päin myös tiukassa.


Jokainen meidän lapsista on tosi tosi innokas oppimaan! Ne ovat tässä aika erilaisia kuin suomalaiset lapset. Ne eivät malta lähteä pois, vaikka hätistelisimme kuinka, ja haluavat vielä tehdä tosi huolellista ja hyvää jälkeä. Yhdellekin tytölle sanoin monta kertaa että ei se haittaa että siinä on nyt virhe, voidaan korjailla sitä myöhemminkin, älä nyt pura sitä, ja kaikista vakuutteluistani huolimatta kun selkäni käänsin se kuitenkin aloitti taas alusta. Pojatkin virkkaavat hiki hatussa, vaikka tällaiset käsityöt ovat täällä perinteisesti naisten työtä.

Täällä lyöminen on tosi yleinen tapa kasvattaa. Niin myös koulussa, jossa nämä lapset käyvät. Sen vuoksi lapset ovat aika arkoja, eivät uskalla pyytää apua ja pelästyvät tehdessään virheitä. Luottamuksen löytämisessä menee aina jonkin aikaa. On tosi ihanaa katsoa, miten pienetkin kehut saavat nämä lapset ihan häkellyksiin. Ne eivät oikein tiedä miten päin olla, kun opettaja hymyilee ja kehuu ja on mukava. Sellaiset hetket ovat tosi palkitsevia minulle. Vaikka ei saa lyömistä loppumaan, saa ehkä annettua jonkun sellaisen mallin aikuisesta, joka toimii toisin, niin etteivät ne luule että lyöminen on ainoa tapa olla itseään heikomman kanssa, kun eivät ole muuta nähneet.




Hääkulkue



Lindiwe miehensä kanssa


Morsiusneidot häiden alkua odottamassa



Kukaan ei ole seppä syntyessään

Ei kommentteja: