keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Äänestämässä

Tänään oli kunnallisvaalipäivä, ja kun viettää aikaa diktatuurissa, kunnallisvaalejakin alkaa eri tavalla arvostamaan. Suomen kunniakonsulaatti on Ezulwinissa, ihanassa laaksossa varttitunnin ajomatkan päässä Mbabanesta. Viime sunnuntaina kun oli kirkossa saarna sekä englanniksi että siSwatiksi, huomasin että sana taivas käännettiin ezulwiniksi... Ja kyllä se tosi kaunis paikka onkin. Samalla käytiin Swazi Cultural Villagessa, jossa on upea luonnonpuisto, perinteinen swazikylä ja tanssi- ja lauluesitys. Vaikka siellä ei aiheeseen kovin syvällisesti perehdyttykään, oli kiinnostavaa kuulla perinteisestä swazikulttuurista ja nähdä, miten ennenvanhaan on täällä asuttu.

Äänestyspaikalla tapasimme suomalaisen toimittajan, joka on asunut maassa aika pitkään ja tuntui tuntevan maan tilanteen aika hyvin. Hän oli sitä mieltä, että Swazimaassa tilanne on muuttunut viime kuukausien aikana epävakaammaksi. Päällepäin se ei täällä näy, turistin silmään tämä maa on kaunis ja rauhallinen. Yhdessä kokouksessa, jossa niiden luterilaisten kirkkojen edustajat, jotka rahoittavat Swazimaan luterilaista kirkkoa, tapasivat täällä, kuultiin ihmeteltävänkin että miksi tätä maata pitäisi tukea kun täällä on asiat niin hyvin. Ehkä niiden pitäisi kuulla, että swazeilla on sellainen sanonta, että jos sulla on ongelma, älä anna sen näkyä... Kuningas ainakin tuntuu noudattavan sitä, sillä sensuuri lehdistössä toimii (onneksi on vaihtoehtoinen media osoitteessa http://swazimedia.blosgspot.com ) ja demokratialiikkeelle ei juuri anneta jalansijaa. Jossain vaiheessa täällä oli mielenosoituksia, mutta tällä hetkellä niitä tai muitakaan demokratiaan liittyviä kokoontumisia ei sallita, ja ne tukahdutetaan armeijan avulla. Tämä tapaamamme nainen jopa sanoi, että hänen mielestään täällä on riski sisällissodan puhkeamiseen. Niin että voisitteko ottaa iltarukouksiinne, että diktatuurin väistymiselle voisi löytyä joku rauhanomainenkin keino. En kyllä usko että riski sisällissotaan on mitenkään suuri, tai ainakin musta tuntuu tosi absurdilta ajatukselta että täällä voisi olla sota! Täällä kauniissa ja ihanassa maassa jota rakastan! Mutta sota nyt ylipäänsäkin on niin absurdi ajatus että ei sitä osaa kuvitella minnekään missä sitä ei jo ole.

No, kaikesta tästäkin huolimatta vastaukseksi siihen kysymykseen jonka esitin itselleni ennen lähtöä on muodostumassa kyllä. Siis siihen, että onko Afrikka paikka jossa mä voisin oikeasti asua pidempäänkin, muutenkin kuin päiväunelmissani... Musta tuntuu nyt, että kun kerran on todennäköisesti vaan yksi elämä maan päällä, niin se elämä kyllä menis hukkaan jos siitä ei antaisi yhtä osaa rakkaussuhteelle äiti Afrikan kanssa. Mutta, niin kuin kaikessa, ins Allah.

Lisäys: Tämä maakin kyllä tuntuu ottavan minut avosylin vastaan. Ensin tänne tuli laajakaista, ja nyt avattiin: terveysruokakauppa ja LUOMUKAHVILA! VIHDOINKIN täältä saa HYVÄÄ KASVISRUOKAA! Hypin kyllä riemusta tämän huomatessani. Siellä vielä on töissä kaksi ihanaa tyttöä sieltä Havulaakson siionistiseurakunnasta, joka tuntui minulle kodilta. Kohta mulla ei ole yhtään syytä (tai no ehkä on yksi tai kaksi), käyttää sitä lentolippuani takaisin.

Tänään lähden viikoksi Mosambikiin. Tässä on nyt monta jännitystekijää: meillä ei ole viisumeita Mosambikiin, rahaa, mahdollisesti majapaikkaa eikä tänään enää oleskelulupaa Swazimaassa, kun meidän yhteyshenkilö täällä ei tunnu olevan kovin kiinnostunut meidän asioiden hoitamisesta. Mutta on sentään ilmastoitu auto, hyvää seuraa ja Mosambikin kartta! Jos löydetään rajalle asti, en tiedä tuliko kellekään mieleen hankkia Swazimaan tiekarttaa...



Vesiputous Ezulwinissa


Poppamies

Kansallispukuun pukeutuneita ihmisiä näkee täällä Mbabanen kaduillakin. Miesten kansallispukuun kuuluu keihäs, jota ne myös kantavat kadulla mukanaan.
(Tämä kuva tosin on sieltä Swazi Cultural Villagesta.)


Paikallista herkkuruokaa: lehmää, papia eli maissipuuroa, kananrintaa, keitettyjä maapähkinöitä, pinaattia, erikoista tosi kitkerää vihanneslientä ja chilikastiketta.


Tältä täällä olisi voinut näyttää, jos meilläkin olisi ollut siirtomaita.

Ei kommentteja: